Sisällysluettelo
Sadanpäämies (lausutaan cen-TU-ri-un ) oli muinaisen Rooman armeijan upseeri. Sadanpäämiehet saivat nimensä, koska he komensivat 100 miestä ( centuria = 100 latinaksi).
Sadanpäämieheksi pääsi monin eri tavoin: jotkut heistä nimitti senaatti tai keisari tai toverit valitsivat heidät, mutta useimmat olivat värvättyjä miehiä, jotka ylennettiin 15-20 vuoden palveluksen jälkeen.
Komppanianpäälliköinä heillä oli tärkeitä tehtäviä, kuten koulutus, tehtävien jakaminen ja kurin ylläpitäminen riveissä. Armeijan leiriytyessä sadanpäälliköt valvoivat linnoitusten rakentamista, mikä oli tärkeä tehtävä vihollisen alueella. He myös saattoivat vankeja ja hankkivat ruokaa ja tarvikkeita, kun armeija oli liikkeellä.
Muinaisessa roomalaisessa armeijassa kuri oli ankara. Sadanpäämies saattoi kantaa keppeä tai kovettuneesta viiniköynnöksestä tehtyä keppiä arvoasemansa merkkinä. Eräs sadanpäämies nimeltä Lucilius sai lempinimeksi Cedo Alteram, joka tarkoittaa "Hae minulle toinen", koska hänellä oli tapana rikkoa keppinsä sotilaiden selkään. He maksoivat hänelle takaisin kapinan aikana murhaamalla hänet.
Jotkut sadanpäämiehet ottivat lahjuksia antaakseen alaisilleen helpompia tehtäviä. He tavoittelivat usein kunniaa ja ylennyksiä; muutamista tuli jopa senaattoreita. Sadanpäämiehet pitivät saamiaan sotilasansioita kaulakoruina ja rannekoruina ja ansaitsivat palkkaa viisinkertaisesta viisitoistakertaiseen verrattuna tavalliseen sotilaaseen.
Sadanpäämiehet näyttivät tietä
Rooman armeija oli tehokas tappokone, jota johtivat sadanpäälliköt. Muiden joukkojen tavoin he käyttivät rintapanssareita tai ketjupanssareita, säärisuojia, joita kutsuttiin käärinliinoiksi, ja tunnusomaista kypärää, jotta alaiset näkivät heidät taistelun kiihkeydessä. Kristuksen aikaan useimmilla oli mukanaan rintakypärä. gladius , 18-24 tuumaa pitkä miekka, jossa oli kupinmuotoinen sipuli. Se oli kaksiteräinen, mutta se oli suunniteltu erityisesti pistämiseen ja pistämiseen, koska tällaiset haavat olivat tappavampia kuin viillot.
Taistelussa sadanpäämiehet seisoivat etulinjassa johtamassa miehiään. Heidän odotettiin olevan rohkeita ja kokoavan joukkojaan kovien taistelujen aikana. Pelkurit voitiin teloittaa. Julius Caesar piti näitä upseereita niin elintärkeinä menestyksensä kannalta, että hän otti heidät mukaan strategiaistuntoihinsa.
Myöhemmin keisarikunnan aikana, kun armeija levisi liian harvaksi, sadanpäämiehen komento supistui 80 mieheen tai vähemmän. Entisiä sadanpäämiehiä värvättiin toisinaan komentamaan apu- tai palkkasotilasjoukkoja Rooman valloittamissa maissa. Rooman tasavallan alkuvuosina sadanpäämiehiä saatettiin palkita maalla Italiassa, kun heidän palvelusaikansa oli päättynyt, mutta vuosisatojen kuluessa, kunparhaat maat oli kaikki lohkottu, jotkut saivat vain arvottomia, kallioisia tontteja kukkuloiden rinteiltä. Vaara, surkea ruoka ja raaka kuri johtivat armeijan keskuudessa tyytymättömyyteen.
Sadanpäämiehet Raamatussa
Uudessa testamentissa mainitaan useita roomalaisia sadanpäälliköitä, mukaan lukien eräs, joka tuli Jeesuksen Kristuksen luo pyytämään apua, kun hänen palvelijansa oli halvaantunut ja kärsi tuskista. Tuon miehen usko Kristukseen oli niin vahva, että Jeesus paransi palvelijan kaukaa (Matt. 8:5-13).
Katso myös: Onko jälleensyntyminen Raamatussa?Toinen sadanpäämies, jota ei myöskään nimetty, oli vastuussa Jeesuksen ristiinnaulitsemisesta maaherra Pontius Pilatuksen käskystä. Rooman vallan aikana juutalaisella tuomioistuimella, Sanhedrinilla, ei ollut valtuuksia panna kuolemantuomiota täytäntöön. Pilatus tarjoutui juutalaisen perinteen mukaisesti vapauttamaan jommankumman vangin. Kansa valitsi vangin nimeltä Barabbas ja huusiJeesus Nasaretilainen ristiinnaulittavaksi. Pilatus pesi symbolisesti kätensä asiasta ja luovutti Jeesuksen sadanpäämiehelle ja tämän sotilaille teloitettavaksi. Jeesuksen ollessa ristillä sadanpäämies käski sotilaitaan murtamaan ristiinnaulittavien miesten jalat, jotta heidän kuolemansa nopeutuisi.
Katso myös: Ruusuinen tai ruusuristi - Okkultistiset symbolit "Ja kun sadanpäämies, joka seisoi siellä Jeesuksen edessä, näki, kuinka tämä kuoli, sanoi hän: 'Totisesti tämä mies oli Jumalan Poika!'" (Mark. 15:39).Myöhemmin sama sadanpäämies vahvisti Pilatukselle, että Jeesus oli todellakin kuollut. Pilatus luovutti sitten Jeesuksen ruumiin Joosef Arimatialaiselle haudattavaksi.
Apostolien teoissa 10 mainitaan vielä yksi sadanpäämies: Pietari kastoi Kornelius-nimisen vanhurskaan sadanpäämiehen ja hänen koko perheensä, ja he olivat ensimmäisiä kristityiksi tulleita pakanoita.
Viimeinen maininta sadanpäälliköstä on Apostolien teoissa 27, jossa apostoli Paavali ja muutamat muut vangit annetaan Augustuksen kohorttiin kuuluvan Julius-nimisen miehen huostaan. Kohortti oli kymmenesosa roomalaisesta legioonasta, tyypillisesti 600 miestä kuuden sadanpäällikön komennossa.
Raamatun tutkijat arvelevat, että Julius saattoi kuulua keisari Augustus Caesarin pretoriaanikaartiin eli henkivartijakohorttiin, jonka erityistehtävänä oli tuoda nämä vangit takaisin.
Kun heidän laivansa törmäsi karille ja oli uppoamassa, sotilaat halusivat tappaa kaikki vangit, koska sotilaat maksaisivat hengellään jokaisesta karanneesta.
"Mutta sadanpäämies, joka halusi pelastaa Paavalin, esti heitä toteuttamasta suunnitelmaansa." (Apt.27:43 ESV)Lähteet
- Rooman armeijan synty: tasavallasta imperiumiin Lawrence Kepple
- biblicaldtraining.org
- ancient.eu
