Irlantilainen legenda Tir na nOgista

Irlantilaisissa tarusykleissä Tir na nOg on tuonpuoleinen maailma, paikka, jossa keijut asuivat ja jossa sankarit kävivät matkoillaan. Se oli paikka, joka sijaitsi aivan ihmisten maailman ulkopuolella, lännessä, jossa ei ollut sairautta, kuolemaa tai aikaa, vaan ainoastaan onnea ja kauneutta.

On tärkeää huomata, että Tir na nOg ei ollut niinkään "tuonpuoleinen elämä" vaan pikemminkin maallinen paikka, ikuisen nuoruuden maa, jonne pääsi vain taikuuden avulla. Monissa kelttiläisissä legendoissa Tir na nOgilla on tärkeä rooli sekä sankareiden että mystikkojen muodostumisessa. Jo nimi Tir na nOg tarkoittaa irlannin kielellä "nuoruuden maata".

Soturi Oisin

Tunnetuin tarina Tir na nOgista on kertomus nuoresta irlantilaisesta soturista Oisinista, joka rakastui liekkitukkaiseen neitoon Niamhiin, jonka isä oli Tir na nOgin kuningas. He ylittivät yhdessä meren Niamhin valkoisella tammalla päästäkseen maagiseen maahan, jossa he elivät onnellisina kolmesataa vuotta. Tir na nOgin ikuisesta riemusta huolimatta osa Oisinista kaipasi kotimaahansa jahän tunsi toisinaan outoa kaipuuta palata Irlantiin. Lopulta Niamh tiesi, ettei hän voinut enää pidätellä häntä, ja lähetti hänet takaisin Irlantiin ja hänen heimoonsa, Fiannaan.

Oisin matkusti takaisin kotiinsa taikavalkoisella tammalla, mutta kun hän saapui perille, hän huomasi, että kaikki hänen ystävänsä ja perheensä olivat jo kauan sitten kuolleet ja hänen linnansa oli kasvanut rikkaruohojen peittoon. Hän oli ollut poissa jo kolmesataa vuotta. Oisin käänsi tamman takaisin länteen ja valmistautui surullisena palaamaan Tir na nOgiin. Matkalla tamman kavio tarttui kiveen, ja Oisin ajatteli itsekseen, että jospa hän saisi tietää, mitä hän tekisi.vei kiven mukanaan takaisin Tir na nOgiin, se olisi kuin olisi vienyt palan Irlantia mukanaan.

Kun hän oppi hakemaan kiveä, hän kompastui ja kaatui ja vanheni hetkessä kolmesataa vuotta. Tammi panikoi ja juoksi mereen ja palasi Tir na nOgiin ilman häntä. Jotkut kalastajat olivat kuitenkin katselleet rannalla, ja he hämmästyivät nähdessään miehen vanhenevan niin nopeasti. Luonnollisesti he olettivat, että taustalla oli taikuutta, joten he keräsivät Oisinin ja veivät hänet Pyhän Patrickin luo.

Kun Oisin tuli Pyhän Patrickin eteen, hän kertoi tälle tarinan punapäisestä rakkaudestaan Niamhista, matkastaan ja Tir na nOgin maagisesta maasta. Kun Oisin oli lopettanut, hän poistui tästä elämästä ja sai vihdoin rauhan.

William Butler Yeats kirjoitti eeppisen runonsa, Oisinin vaellukset Hän kirjoitti:

Tuatha de Danaanin saapuminen maahan

Joissakin taruissa yksi Irlannin valloittajien varhaisista roduista tunnettiin nimellä Tuatha de Danaan, ja heitä pidettiin mahtavina ja voimakkaina. Uskottiin, että kun seuraava hyökkääjien aalto saapui, Tuatha meni piiloon. Joidenkin tarinoiden mukaan Tuatha siirtyi Tir na nOgiin ja siitä tuli fae-nimellä tunnettu rotu.

Sanotaan olevan jumalattaren Danun lapsia, Tuatha ilmestyi Tir na nOgiin ja poltti omat laivansa, jotta he eivät voisi koskaan lähteä pois. Lady Augusta Gregory sanoo kirjassaan Gods and Fighting Men: "Sumussa Tuatha de Danann, Danun jumalien kansa, tai kuten jotkut kutsuivat heitä, Dean miehet, tulivat ilmojen ja korkeiden ilmojen kautta Irlantiin."

Myytit ja legendat

Tarina sankarin matkasta manalaan ja sen jälkeisestä paluusta esiintyy useissa eri kulttuurien mytologioissa. Esimerkiksi japanilaisessa legendassa on noin kahdeksannelle vuosisadalle ajoittuva tarina kalastajasta Urashima Tarosta. Urashima pelasti kilpikonnan ja sai palkkioksi hyvästä teosta luvan vierailla meren alla olevassa lohikäärmeen palatsissa. Kolmen päivän jälkeen, kun hän oli ollutvieraana siellä, hän palasi kotiinsa ja huomasi olevansa kolme vuosisataa tulevaisuudessa, ja kaikki hänen kylänsä asukkaat olivat jo kauan sitten kuolleet ja poissa.

On myös kansantarina kuningas Herlasta, muinaisesta brittiläisten kuninkaasta. Keskiaikainen kirjailija Walter Map kuvaa Herlan seikkailuja kirjassaan De Nugis Curialium. Herla oli eräänä päivänä metsästämässä ja kohtasi kääpiökuninkaan, joka suostui osallistumaan Herlan häihin, jos Herla tulisi kääpiökuninkaan häihin vuotta myöhemmin. Kääpiökuningas saapui Herlan avioliittoseremoniaan valtavan seurueen ja ylenpalttisten lahjojen kera. Vuotta myöhemmin Herla ja hänen isäntänsä osallistuivat lupauksensa mukaisesti kääpiökuninkaan häihin ja jäivät sinne kolmeksi vuorokaudeksi - huomaatte varmaan toistuvan teemanKun he pääsivät kotiin, kukaan ei kuitenkaan tuntenut heitä eikä ymmärtänyt heidän kieltään, sillä oli kulunut kolmesataa vuotta, ja Britannia oli nyt saksi. Walter Map jatkaa kuvaamalla kuningas Herlan villin metsästyksen johtajaksi, joka juoksi loputtomasti läpi yön.