Sisällysluettelo
Pelagianismi on joukko uskomuksia, jotka liittyvät brittiläiseen munkkiin Pelagiukseen (noin 354-420 jKr.), joka opetti Roomassa neljännen vuosisadan lopulla ja viidennen vuosisadan alussa. Pelagius kielsi opit perisynnistä, täydellisestä turmeluksesta ja predestinaatiosta ja uskoi, että ihmisen taipumus tehdä syntiä on vapaa valinta. Tämän ajattelutavan mukaan Jumalan väliintulon armoa ei tarvita, koska ihmiset vain - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -.Pelagiuksen näkemyksiä vastusti kiivaasti Hippoksen pyhä Augustinus, ja kristillinen kirkko piti niitä harhaoppina.
Keskeiset asiat: Pelagianismi
- Pelagianismi on saanut nimensä brittiläiseltä munkilta Pelagiukselta, joka johti koulukuntaa, joka kielsi useita kristillisiä perusoppeja, kuten perisynnin, syntiinlankeemuksen, armon kautta tapahtuvan pelastuksen, predestinaation ja Jumalan suvereniteetin.
- Pelagiuksen aikalainen Pyhä Augustinus Hippolaiselta vastusti voimakkaasti pelagianismia, ja useat kirkolliskokoukset tuomitsivat sen harhaoppina.
Kuka oli Pelagius?
Pelagius syntyi 400-luvun puolivälissä, todennäköisesti Isossa-Britanniassa. Hänestä tuli munkki, mutta häntä ei koskaan vihitty papiksi. Opetettuaan Roomassa pidemmän kauden ajan hän pakeni Pohjois-Afrikkaan noin vuonna 410 jKr. goottien hyökkäysten uhatessa. Siellä ollessaan Pelagius joutui suureen teologiseen kiistaan Hippon piispa Augustinuksen kanssa synnin, armon ja pelastuksen kysymyksistä. Lähes lopussaelämänsä loppuun Pelagius lähti Palestiinaan ja katosi sitten historiasta.
Asuessaan Roomassa Pelagius huolestui siellä asuvien kristittyjen keskuudessa havaitsemastaan löyhästä moraalista. Hän katsoi heidän välinpitämättömän suhtautumisensa syntiin olevan sivutuote Augustinuksen opetuksista, jotka korostivat jumalallista armoa. Pelagius oli vakuuttunut siitä, että ihmisillä oli sisällään kyky välttää turmeltunutta käyttäytymistä ja valita oikeamielinen elämäntapa myös ilman Jumalan armon apua.Hänen teologiansa mukaan ihmiset eivät ole luonnostaan syntisiä, vaan he voivat elää pyhää elämää Jumalan tahdon mukaisesti ja siten ansaita pelastuksen hyvillä teoilla.
Aluksi teologit, kuten Hieronymus ja Augustinus, kunnioittivat Pelagiuksen elämäntapaa ja tavoitteita. Hurskaana munkkina hän oli saanut monet varakkaat roomalaiset seuraamaan hänen esimerkkiään ja luopumaan omaisuudestaan. Mutta lopulta, kun Pelagiuksen näkemykset kehittyivät räikeän epäraamatulliseksi teologiaksi, Augustinus ryhtyi aktiivisesti vastustamaan häntä saarnojen ja laajojen kirjoitusten avulla.
Vuonna 417 jKr. paavi Innocentos I oli kirottu Pelagiuksesta, ja Karthagon kirkolliskokous tuomitsi hänet harhaoppisena vuonna 418 jKr. Hänen kuolemansa jälkeen pelagianismi jatkoi leviämistään, ja Efesoksen kirkolliskokous tuomitsi sen virallisesti uudelleen vuonna 431 jKr. ja Orangen kirkolliskokous uudelleen vuonna 526 jKr.
Pelagianismi Määritelmä
Pelagianismi hylkää useita kristillisiä perusoppeja. Ensinnäkin ja ennen kaikkea pelagianismi kieltää opin perisynnistä. Se hylkää ajatuksen, jonka mukaan Aadamin lankeemuksen vuoksi koko ihmissuku oli synnin saastuttama, jolloin synti siirtyi kaikille tuleville ihmissukupolville.
Perisyntioppi vaatii, että ihmisen syntisyyden juuret ovat peräisin Aadamista. Aatamin ja Eevan syntiinlankeemuksen kautta kaikki ihmiset perivät taipumuksen syntiin (syntinen luonto). Pelagius ja hänen lähimmät seuraajansa pitivät kiinni uskomuksesta, että Aatamin synti kuului vain hänelle itselleen eikä tarttunut muuhun ihmiskuntaan. Pelagius teoretisoi, että jos ihmisen synti voitaisiin katsoa johtuvan Aadamista, niin silloinhanPelagius oletti, että Aatamin rikkomus toimi vain huonona esimerkkinä hänen jälkeläisilleen.
Pelagiuksen vakaumukset johtivat epäraamatulliseen opetukseen, jonka mukaan ihminen syntyy moraalisesti neutraalina ja kykenee yhtä lailla joko hyvään tai pahaan. Pelagiuksen mukaan syntistä taipumusta ei ole olemassa. Synti ja vääryys ovat seurausta ihmisen tahdon erillisistä teoista.
Katso myös: Marian ja Marthan raamatunkertomus opettaa meille prioriteeteistaPelagius opetti, että vaikka Aadam ei ollutkaan pyhä, hänet luotiin luonnostaan hyväksi tai ainakin neutraaliksi, ja että hänellä oli tasapainoinen tahto valita hyvän ja pahan välillä. Pelagianismi kieltää siis armo-opin ja Jumalan suvereniteetin suhteessa lunastukseen. Jos ihmisen tahdolla on valta ja vapaus valita hyvyys ja pyhyys itsestään, Jumalan armo käy merkityksettömäksi.Pelagianismi vähentää pelastuksen ja pyhityksen pikemminkin ihmisen tahdon teoiksi kuin Jumalan armon lahjoiksi.
Miksi pelagianismia pidetään harhaoppina?
Pelagianismia pidetään harhaoppina, koska se poikkeaa useissa opetuksissaan olennaisesta raamatullisesta totuudesta. Pelagianismi väittää, että Aadamin synti koski vain häntä yksin. Raamattu sanoo, että kun Aadam teki syntiä, synti tuli maailmaan ja toi kuoleman ja tuomion jokaiselle, "sillä jokainen teki syntiä" (Room. 5:12-21, NLT).
Pelagianismi väittää, että ihminen syntyy synnille neutraalisti ja että perittyä syntiluontoa ei ole olemassa. Raamatun mukaan ihminen syntyy syntiin (Ps. 51:5; Room. 3:10-18) ja häntä pidetään kuolleena rikkomuksiinsa, koska hän on ollut tottelematon Jumalaa kohtaan (Ef. 2:1). Raamattu vahvistaa, että ihmisessä on syntinen luonto, joka toimii ennen pelastusta:
"Mooseksen laki ei pystynyt pelastamaan meitä syntisen luontomme heikkouden vuoksi. Niinpä Jumala teki sen, mihin laki ei pystynyt. Hän lähetti oman Poikansa ruumiissa, joka oli samanlainen kuin meidän syntisten ruumiit. Ja tuossa ruumiissa Jumala teki lopun synnin vallasta meihin antamalla Poikansa uhriksi syntiemme tähden" (Room. 8:3, NLT).Pelagianismi opettaa, että ihminen voi välttää syntiä ja elää vanhurskaasti myös ilman Jumalan armon apua. Tämä käsitys tukee ajatusta, että pelastus voidaan ansaita hyvillä teoilla. Raamattu sanoo toisin:
Sinä elit ennen synnissä, aivan kuten muu maailma, ja tottelit paholaista ... Me kaikki elimme ennen niin, seuraten syntisen luontomme intohimoisia haluja ja taipumuksia ... Mutta Jumala on niin rikas armosta, ja hän rakasti meitä niin paljon, että vaikka olimme kuolleita syntiemme tähden, hän antoi meille elämän herättämällä Kristuksen kuolleista (vain Jumalan armosta olet pelastunut!) ...Jumala pelasti sinut armostaan, kun sinä uskoit. Etkä voi ottaa siitä kunniaa; se on Jumalan lahja. Pelastus ei ole palkinto hyvistä teoistamme, joten kukaan meistä ei voi kerskua siitä" (Ef. 2:2-9, NLT).Mitä on puoli-pelagianismi?
Pelagiuksen ajatusten muunneltu muoto tunnetaan nimellä puoli-pelagianismi. Puoli-pelagianismi ottaa keskimmäisen aseman Augustinuksen näkemyksen (jossa korostetaan jyrkästi predestinaatiota ja ihmiskunnan täydellistä kyvyttömyyttä saavuttaa vanhurskautta ilman Jumalan suvereenia armoa) ja pelagianismin (jossa korostetaan ihmisen tahtoa ja kykyä valita vanhurskaus) välissä. Puoli-pelagianismi väittää, että ihminen onsäilyttää jonkinasteisen vapauden, joka antaa hänelle mahdollisuuden tehdä yhteistyötä Jumalan armon kanssa. Vaikka ihmisen tahto on syntiinlankeemuksen vuoksi heikentynyt ja saastunut, se ei ole täysin turmeltunut. Puolipilagianismissa pelastus on eräänlainen yhteistyö ihmisen Jumalan valitseman ja Jumalan armonsa laajentavan tahdon välillä.
Katso myös: Variksen ja korpin kansanperinne, taikuus ja mytologiaPelagianismin ja semipelagianismin ajatukset jatkavat elämäänsä kristinuskossa nykyäänkin. Protestanttisen uskonpuhdistuksen aikana syntynyt teologia, arminialaisuus, on taipuvainen semipelagianismiin, vaikka Arminius itse kannatti oppia täydellisestä turmeltuneisuudesta ja Jumalan armon tarpeesta saada ihmisen tahto kääntymään Jumalan puoleen.
Lähteet
- Teologisten termien sanakirja (s. 324).
- "Pelagius." Who's Who in Christian history (s. 547).
- Pocket Dictionary of Church History: Over 300 Terms Clearly and Concisely Defined (s. 112).
- Kristillisen historian aikakauslehti-numero 51: Harhaoppi varhaiskirkossa.
- Basic Theology: A Popular Systematic Guide to Understanding Biblical Truth (s. 254-255).
- "Pelagianismi." The Lexham Bible Dictionary.
- 131 kristittyä, jotka jokaisen tulisi tuntea (s. 23).
