Millä kielellä Raamattu on kirjoitettu?

Raamattu alkoi hyvin alkeellisella kielellä ja päättyi jopa englantia kehittyneempään kieleen.

Raamatun kielihistoriaan kuuluu kolme kieltä: heprea, koine Vanhan testamentin kirjoittamisen vuosisatojen aikana heprea kuitenkin kehittyi ja siihen lisättiin ominaisuuksia, jotka helpottivat sen lukemista ja kirjoittamista.

Mooses istui kirjoittamaan Pentateukin ensimmäiset sanat 1400 eKr., ja vasta 3000 vuotta myöhemmin, 1500-luvulla jKr. koko Raamattu käännettiin englanniksi, mikä tekee siitä yhden vanhimmista olemassa olevista kirjoista. Iästään huolimatta kristityt pitävät Raamattua ajankohtaisena ja merkityksellisenä, koska se on Jumalan innoittama sana.

Heprea: Vanhan testamentin kieli

Heprea kuuluu seemiläiseen kieliryhmään, joka on hedelmällisen puolikuun alueella puhuttujen muinaisten kielten perhe, johon kuuluivat myös akkadin kieli, joka oli Nimrodin murre Genesis 10:ssä, ugarilainen kieli, joka oli kanaanilaisten kieli, ja aramean kieli, jota käytettiin yleisesti Persian valtakunnassa.

Hepreaa kirjoitettiin oikealta vasemmalle, ja siinä oli 22 konsonanttia. Varhaisimmassa muodossaan kaikki kirjaimet olivat samassa järjestyksessä. Myöhemmin siihen lisättiin pisteitä ja ääntämismerkkejä lukemisen helpottamiseksi. Kielen kehittyessä siihen lisättiin vokaaleja, jotta epäselviksi tulleet sanat olisivat selkeämpiä.

Hepreankielisessä lauseenrakenteessa verbi saattaa olla ensimmäisenä, jonka jälkeen tulevat substantiivi tai pronomini ja objektit. Koska sanajärjestys on niin erilainen, hepreankielistä lausetta ei voida kääntää sanasta sanaan englanniksi. Toinen komplikaatio on se, että hepreankielinen sana saattaa korvata yleisesti käytetyn lauseen, joka lukijan on täytynyt tuntea.

Eri heprean murteet toivat tekstiin vierasperäisiä sanoja. Esimerkiksi 1. Mooseksen kirja sisältää joitakin egyptiläisiä ilmaisuja, kun taas Joosua, Tuomarit ja Ruut sisältävät kanaanilaisia termejä. Joissakin profeetallisissa kirjoissa käytetään babylonialaisia sanoja, jotka ovat saaneet vaikutteita maanpakolaisuudesta.

Selkeyden harppaus tapahtui, kun Septuaginta, hepreankielisen Raamatun kreikankielinen käännös, valmistui vuonna 200 eKr. Tähän teokseen sisällytettiin Vanhan testamentin 39 kanonista kirjaa sekä joitakin Malakian jälkeen ja ennen Uutta testamenttia kirjoitettuja kirjoja. Kun juutalaiset vuosien mittaan hajaantuivat Israelista, he unohtivat heprean kielen lukemisen, mutta he osasivat lukea kreikkaa, joka oli sen ajan yleinen kieli.

Kreikan kieli avasi Uuden testamentin pakanoille

Kun Raamatun kirjoittajat alkoivat kirjoittaa evankeliumeja ja kirjeitä, he hylkäsivät heprean ja kääntyivät aikansa kansankieleen, koine kreikka oli yhdistävä kieli, joka levisi Aleksanteri Suuren valloitusten aikana, kun hän halusi hellenisoida tai levittää kreikkalaista kulttuuria kaikkialle maailmaan. Aleksanterin valtakunta kattoi Välimeren, Pohjois-Afrikan ja osia Intiasta, joten kreikan kielen käyttö tuli vallitsevaksi.

Kreikkaa oli helpompi puhua ja kirjoittaa kuin hepreaa, koska siinä käytettiin täydellisiä aakkosia, joihin kuuluivat myös vokaalit. Sillä oli myös rikas sanavarasto, joka mahdollisti tarkat merkityssävyt. Esimerkkinä voidaan mainita, että Raamatussa on neljä erilaista kreikan kielen sanaa rakkaudelle.

Lisähyötynä oli se, että kreikan kieli avasi Uuden testamentin pakanoille eli muille kuin juutalaisille, mikä oli erittäin tärkeää evankelioimisessa, koska kreikan kieli antoi pakanoille mahdollisuuden lukea ja ymmärtää evankeliumit ja kirjeet itse.

Aramean kieli lisäsi makua Raamattuun

Vaikka arameaa ei ollutkaan merkittävä osa Raamatun kirjoittamista, sitä käytettiin useissa Raamatun osissa. Arameaa käytettiin yleisesti Persian valtakunnassa; maanpakolaisuuden jälkeen juutalaiset toivat aramean takaisin Israeliin, jossa siitä tuli suosituin kieli.

Hepreankielinen Raamattu käännettiin arameaksi, jota kutsuttiin targumiksi, toisen temppelin aikana, joka kesti vuodesta 500 eKr. vuoteen 70 jKr. Tätä käännöstä luettiin synagogissa ja sitä käytettiin opetukseen.

Arameankielisiä raamatunkohtia ovat Daniel 2-7, Esra 4-7 ja Jeremia 10:11. Arameankielisiä sanoja on myös Uudessa testamentissa:

• Talitha qumi ("Neito tai tyttö, nouse ylös!") Mark. 5:41.
• Ephphatha ("Olkaa avoinna") Mark 7:34
• Eli, Eli, lema sebaqtani... (Jeesuksen huuto ristiltä: "Jumalani, Jumalani, miksi olet hyljännyt minut?") Mark. 15:34, Matt. 27:46.
• Abba ("Isä") Room. 8:15; Gal. 4:6.
• Maranatha ("Herra, tule!") 1. Kor. 16:22.

Käännökset englanniksi

Rooman valtakunnan vaikutuksesta varhaiskirkko otti latinankielen viralliseksi kielekseen. Vuonna 382 jKr. paavi Damasus I antoi Hieronymukselle tehtäväksi laatia latinankielisen Raamatun. Hän työskenteli Betlehemin luostarista käsin ja käänsi ensin Vanhan testamentin suoraan hepreasta, mikä vähensi virheiden mahdollisuutta, jos hän olisi käyttänyt Septuaginaa. Hieronymuksen koko Raamattu, jota kutsuttiin Vulgataksi, koska hän käytti Vatikaanin käännöstä.tuon ajan yleinen puhe, ilmestyi noin vuonna 402 jKr.

Vulgata oli virallisena tekstinä lähes 1000 vuotta, mutta nuo Raamatut olivat käsin kopioituja ja hyvin kalliita. Sitä paitsi suurin osa tavallisesta kansasta ei osannut lukea latinaa. Ensimmäisen täydellisen englanninkielisen Raamatun julkaisi John Wycliffe vuonna 1382, ja sen lähteenä käytettiin pääasiassa Vulgataa. Sitä seurasivat Tyndalen suomennos noin vuonna 1535 ja Coverdalen käännös vuonna 1535. Uskonpuhdistus johti siihen ettäkäännösten vyöry, sekä englanniksi että muilla paikallisilla kielillä.

Nykyään yleisesti käytössä olevia englanninkielisiä käännöksiä ovat King James Version, 1611; American Standard Version, 1901; Revised Standard Version, 1952; Living Bible, 1972; New International Version, 1973; Today's English Version (Good News Bible), 1976; New King James Version, 1982; ja English Standard Version, 2001.

Lähteet

• Raamatun almanakka ; J.I. Packer, Merrill C. Tenney, William White Jr., toimittajat.
• Kuinka päästä Raamatun pariin ; Stephen M. Miller
• Christiancourier.com
• Jewishencyclopedia.com
• Historyworld.net